syntynyt 30.05.2014, Suomi
säkäkorkeus 169cm suomalainen puoliverinen, tamma kasvattaja sylttis, Tiilikanoja omistaja Melle VRL-13179 |
helppo A, 160cm
estepainotteinen ei meriittejä |
Sehän oli vain päivä muiden joukossa tai oikeastaan varsinaisen epäonnistunut sellainen. Mikään ei tuntunut menevän hyvin ja mieli oli maassa, joten tylsyyden, kovan tuulen ja rankan sateen pohjittamana päädyin lueskelemaan kylämme joka viikko ilmestyvää hevosaiheista lehteä. Olin kieltänyt itseäni selailemasta lehden lopussa olevia myynti- ja osto osioita, mutta murheen murtamana annoin itselleni luvan lohduttaa pahaa mieltä kurkkimalla kyseiset sivut vain pikaisesti mieltä virkistävän vaikutuksen toivossa.
Noh, jäiköhän se taaskaan siihen.... ei se tainnut. Sekunnin päästä olin antanut luvan itselleni soittaa pikaisen puhelun erään mielenkiintoisen kasvattivarsan omistajalle Sylvesterille ja lopulta olinkin jo matkalla kohti Tiilikanojaa autoni perässä olevan trailerin kera.
''Heipä hei ! '' Sylttikseksi kutsuttu nuorukainen viittoi minulle astuessani autostani ulos. Moikkasin iloisesti takaisin ja kasvattaja alkoikin rupatella jos jonkinmoista koskien kyseistä tammaa, jonka nimi ''French Vanilla Kiss Inc''' oli sulattanut sydämeni juuriaan myöten. Sylttis kertoi tamman syntyneen toukokuisena päivänä tai oikeastaan yönä laitumelle, jossa tämän emä oli hoitanut hienosti homman ja aamulla Sylttiksen suunnatessa kohti laitumia, oli vastaan kirmannut jo jaloillaan oleva Vanilla.
Samaisena iltana ajelin kauniin kimon tamman kanssa kohti Twinklewoodia ja synkkä mieli oli täysin selätetty, olin onneni kukkuloilla !
Noh, jäiköhän se taaskaan siihen.... ei se tainnut. Sekunnin päästä olin antanut luvan itselleni soittaa pikaisen puhelun erään mielenkiintoisen kasvattivarsan omistajalle Sylvesterille ja lopulta olinkin jo matkalla kohti Tiilikanojaa autoni perässä olevan trailerin kera.
''Heipä hei ! '' Sylttikseksi kutsuttu nuorukainen viittoi minulle astuessani autostani ulos. Moikkasin iloisesti takaisin ja kasvattaja alkoikin rupatella jos jonkinmoista koskien kyseistä tammaa, jonka nimi ''French Vanilla Kiss Inc''' oli sulattanut sydämeni juuriaan myöten. Sylttis kertoi tamman syntyneen toukokuisena päivänä tai oikeastaan yönä laitumelle, jossa tämän emä oli hoitanut hienosti homman ja aamulla Sylttiksen suunnatessa kohti laitumia, oli vastaan kirmannut jo jaloillaan oleva Vanilla.
Samaisena iltana ajelin kauniin kimon tamman kanssa kohti Twinklewoodia ja synkkä mieli oli täysin selätetty, olin onneni kukkuloilla !
French Vanilla Kiss Inciä kuulee kutsuttavan hieman lyhemmässäkin muodossa vain Vanillaksi, Vaniksi ja Vanniksikin, tosin rakkaalla lapsellahan on monta nimeä ja niinedelleen, joten muitakin hassuttelunimiä saattaa toisinaan päästä kuulemaan. Vanin luonteen voisi tiivistää muutamaan sanaankin, mutta kerrotaan nyt oikein yksityiskohtaisesti ja pitkästi, jotta sinäkin saisit hieman tamman mielenmaailmasta ja käyttäytymisestä kiinni. Tiivistettynä Vani on kuitenkin vauhdikas, hieman ahnekin ja erittäin kiltti sekä rauhallinen tamma !
Vani rakastaa hoitotoimenpiteitä ja se seisookin aina hyvin rauhallisesti niitä tehdessä. Vaikka tosiaan tamman ratsastettavuus on hoitamisen kanssa aivan erimaailmaa, saattaa se puolin tai toisin välillä jopa yllättää rauhallisuudellaan. Vani tykkää rapsutteluhetkistä, huomiosta ja kaikista mahdollisista kehuista herkkuja unohtamatta! Vani pyöristyy hyvin helposti, joten vaikka tammalle ruoka maistuisi eikä nirsoudesta ole tietoakaan, täytyy välillä muistaa ylläpitää myös sopivaa sutjakkuutta yllä ja kieltää tältä herkkusuulta kaikenmaailman mössöt ja mussut.
Vani ei lotkauta korvaansakaan satuloimisesta tai suitsimisesta ja se monelle ikävämpi satulavyön kiristäminenkin sujuu yleensä vain kiltisti ja rauhallisesti paikallaan seisoen. Vani ei todellakaan irvistele, luimi tai potki, joten monet saattavatkin käytöksen perusteella kuvitella Vannin olevan ruuna !
Taluttaessa tamman voi laskea ihan kenen tahansa käsiin, sillä se ei takuulla tee muuta kuin löntustää suorastaan vedettävänä perässä tai seisoskelee rauhallisesti paikoillaan. Täytyy tosin olla napakkana, sillä varsinkin alkukevään ruohonkorret saattavat joskus vetää tammaa magneetin lailla puoleensa ja tuolloin taluttajan epätoivoiset narusta vetelyt ja huitelut ignoorataan täysin.
Vanilla on ratsastaessa täysin vastakohta käsiteltävyyteen verrattaessa ! Se on ilmeisesti perinyt isältään vauhtia ja innokkuutta erityisesti esteille ja joskus on todettava sitä olevan jopa liikaakin. Koulukiemuroita väänneltäessä Vanni voi tuntua jopa laiskalta ja tahmealta, eikä se pahemmin uran kiertelyyn jaksa keskittyäkään. Kouluhommat ovat Vanillan mielestä täyttä potaskaa ja jos siltä kysyy, niin niitä ei varmasti pitäisi olla keksittykään.
Sileällä Vani kuitenkin toimii oikein mallilla, mikäli sen saa jostakin tehtävästä innostumaan ja se on hyvin verrytelyty. Perusjuttujen tai samojen asioiden hiominen ei kuitenkaan ole tamman mieleen ja se esimerkiksi jumittaa kentän keskellä paljon mieluummin.
Esteen, puomin tai kavaljetin nähdessään ilme kuitenkin kirkastuu ja sileän tehtävissä satavuotiaalta näyttävä löntystävä koni piristyy silmissä ja muuttuu todella ikäisekseen ! Esteillä Vanilla näyttää itsestään parhaimmat puolensa ja hyppää uhkarohkeasti aivan kaiken mitä vain käsketäänkin. Vani ei koskaan kieltäydy, joka joskus saattaa johtaa myös hieman vaarallisiin tai henkeäsalpaaviinkin tilanteisiin tamman rymistellessä hyppyyn vaikka neljän metrin päästä ja posauttaessa keskelle estettä, kun hyppy ei aivan riittänytkään ylitse. Selkään kaivataan siis taitavaa ratsastajaa, joka handlaa hyppypaikat sekä oikean ratatemmon ylläpidon. Vani hyppää hienosti omalla moottorillaan ja usein sitä saa olla pidättelemässä kaikin keinoin, sillä toisinaan jarrut jäävät kotiin. Vanilla omaa kuitenkin hienon pyöreän hyppytyylin ja inhoaa puomeihin kolauttelua ylikaiken.
Maastoilu on Vanillan mielestä ok, jos saa laukata tai viilettää vapaammalla ohjalla omaa tahtiaan pitkin pellon laitamia tai ylämäkiä. Maastokävelytkin ovat tamman kanssa hyvin rentouttavia, sillä Vani ei pukittele, ryöstä tai hypi takajaloilleen missään tilanteessa. Vanilla on välillä siispä aivan ihanteellinen puskaratsu, sillä se ei juurikaan säiky ja on liikennevarma.
Kilpailuissa tamma käyttäytyy todella nätisti, eikä sen kanssa tarvitse lastauksesta,kuljetuksesta tai käsittelystä paikan päällä stressata. Vanilla saattaa olla verryttelyssä hieman kankea ja tahmea, mutta radalle päästessään se todellakin syttyy ja tekee kaikkensa ruusukkeiden edestä !
Vani rakastaa hoitotoimenpiteitä ja se seisookin aina hyvin rauhallisesti niitä tehdessä. Vaikka tosiaan tamman ratsastettavuus on hoitamisen kanssa aivan erimaailmaa, saattaa se puolin tai toisin välillä jopa yllättää rauhallisuudellaan. Vani tykkää rapsutteluhetkistä, huomiosta ja kaikista mahdollisista kehuista herkkuja unohtamatta! Vani pyöristyy hyvin helposti, joten vaikka tammalle ruoka maistuisi eikä nirsoudesta ole tietoakaan, täytyy välillä muistaa ylläpitää myös sopivaa sutjakkuutta yllä ja kieltää tältä herkkusuulta kaikenmaailman mössöt ja mussut.
Vani ei lotkauta korvaansakaan satuloimisesta tai suitsimisesta ja se monelle ikävämpi satulavyön kiristäminenkin sujuu yleensä vain kiltisti ja rauhallisesti paikallaan seisoen. Vani ei todellakaan irvistele, luimi tai potki, joten monet saattavatkin käytöksen perusteella kuvitella Vannin olevan ruuna !
Taluttaessa tamman voi laskea ihan kenen tahansa käsiin, sillä se ei takuulla tee muuta kuin löntustää suorastaan vedettävänä perässä tai seisoskelee rauhallisesti paikoillaan. Täytyy tosin olla napakkana, sillä varsinkin alkukevään ruohonkorret saattavat joskus vetää tammaa magneetin lailla puoleensa ja tuolloin taluttajan epätoivoiset narusta vetelyt ja huitelut ignoorataan täysin.
Vanilla on ratsastaessa täysin vastakohta käsiteltävyyteen verrattaessa ! Se on ilmeisesti perinyt isältään vauhtia ja innokkuutta erityisesti esteille ja joskus on todettava sitä olevan jopa liikaakin. Koulukiemuroita väänneltäessä Vanni voi tuntua jopa laiskalta ja tahmealta, eikä se pahemmin uran kiertelyyn jaksa keskittyäkään. Kouluhommat ovat Vanillan mielestä täyttä potaskaa ja jos siltä kysyy, niin niitä ei varmasti pitäisi olla keksittykään.
Sileällä Vani kuitenkin toimii oikein mallilla, mikäli sen saa jostakin tehtävästä innostumaan ja se on hyvin verrytelyty. Perusjuttujen tai samojen asioiden hiominen ei kuitenkaan ole tamman mieleen ja se esimerkiksi jumittaa kentän keskellä paljon mieluummin.
Esteen, puomin tai kavaljetin nähdessään ilme kuitenkin kirkastuu ja sileän tehtävissä satavuotiaalta näyttävä löntystävä koni piristyy silmissä ja muuttuu todella ikäisekseen ! Esteillä Vanilla näyttää itsestään parhaimmat puolensa ja hyppää uhkarohkeasti aivan kaiken mitä vain käsketäänkin. Vani ei koskaan kieltäydy, joka joskus saattaa johtaa myös hieman vaarallisiin tai henkeäsalpaaviinkin tilanteisiin tamman rymistellessä hyppyyn vaikka neljän metrin päästä ja posauttaessa keskelle estettä, kun hyppy ei aivan riittänytkään ylitse. Selkään kaivataan siis taitavaa ratsastajaa, joka handlaa hyppypaikat sekä oikean ratatemmon ylläpidon. Vani hyppää hienosti omalla moottorillaan ja usein sitä saa olla pidättelemässä kaikin keinoin, sillä toisinaan jarrut jäävät kotiin. Vanilla omaa kuitenkin hienon pyöreän hyppytyylin ja inhoaa puomeihin kolauttelua ylikaiken.
Maastoilu on Vanillan mielestä ok, jos saa laukata tai viilettää vapaammalla ohjalla omaa tahtiaan pitkin pellon laitamia tai ylämäkiä. Maastokävelytkin ovat tamman kanssa hyvin rentouttavia, sillä Vani ei pukittele, ryöstä tai hypi takajaloilleen missään tilanteessa. Vanilla on välillä siispä aivan ihanteellinen puskaratsu, sillä se ei juurikaan säiky ja on liikennevarma.
Kilpailuissa tamma käyttäytyy todella nätisti, eikä sen kanssa tarvitse lastauksesta,kuljetuksesta tai käsittelystä paikan päällä stressata. Vanilla saattaa olla verryttelyssä hieman kankea ja tahmea, mutta radalle päästessään se todellakin syttyy ja tekee kaikkensa ruusukkeiden edestä !
kuva (c) kasvattaja