|
|
Mikä se sellainen ostolakko mukamas on ? En kai vain ollut asettanut itseäni sellaiseen jo muutama viikko takaperin, mutta kun... No se vain nyt sattui menemään niin, että törmäsin L'amour aux Chevauxin kasvattimyyntiin aivan aamutuimaan eräänä keväisenä päivänä. Haravoin katseellani ilmoitusta, kunnes sydämeni suorastaan jysähti rinnassa...Dantel. Ei siihen tarvita kuin yksi sana; rakkaus, tai jos sitä haluaa pyöreämmin muotoilla, niin se oli kirjaimellisesti sitä ''rakkautta ensi silmäyksellä''. Ennen en ehkä tuntenut edellä mainittua käsitettä, mutta päivä ja kerta ja sekunti se on ensimmäinenkin. Soitin tuota pikaa tilan omistajalle Huttikselle ja ei siinä montaa minuuttia mennyt, kun olin tehnyt kaupat orista - istumatta edes ensin sen selkään ! Ei siinä mennyt aikaakaan, kun karautin uuden hohtavan audini liikkeelle traileri perässä pomppien kohti Dantelia ja valoisampaa tulevaisuutta.
Nyt varmaankin mietit, että mikäs ''historia'' -teksti se tämä oli ? Ehei, olemme vasta alussa. Dantelin historiahan alkoi ehkä tarkalleen ottaen siitä, kun Huttiksen omistuksessa oleva tamma aka Zara kohtasi tarkkaan harkitun ja maailman komeimman holsteinorin Rodneyn. Suloisen lemmen loman ja pitkän odotuksen jälkeen maailmaan syntyi eräs varhainen kevät aamu varsin ruipelojalkainen otus, joka myöhemmin ristittiin Danteliksi. Dantel on elänyt pienen ikänsä kasvattajansa luona suomessa, mukavissa maalaismaisemissa muiden pienten oripoikien keskellä. Dantelin historia onkin siis kovin selkeästi tiedossani, sillä tämä nuorikko muutti kasvattajaltaan suoraan minulle ilman sen kummempia välikäsiä.
Nyt varmaankin mietit, että mikäs ''historia'' -teksti se tämä oli ? Ehei, olemme vasta alussa. Dantelin historiahan alkoi ehkä tarkalleen ottaen siitä, kun Huttiksen omistuksessa oleva tamma aka Zara kohtasi tarkkaan harkitun ja maailman komeimman holsteinorin Rodneyn. Suloisen lemmen loman ja pitkän odotuksen jälkeen maailmaan syntyi eräs varhainen kevät aamu varsin ruipelojalkainen otus, joka myöhemmin ristittiin Danteliksi. Dantel on elänyt pienen ikänsä kasvattajansa luona suomessa, mukavissa maalaismaisemissa muiden pienten oripoikien keskellä. Dantelin historia onkin siis kovin selkeästi tiedossani, sillä tämä nuorikko muutti kasvattajaltaan suoraan minulle ilman sen kummempia välikäsiä.
Hörinää, pörinää, pärskintää, kolinaa ja perään epämääräinen hirnahdus - kukaan ei voi olla tunnistamatta, sen on oltava Dante. Tämä ori keksii kyllä päänsä menoksi jos jonkinmoista tekemistä, joka toisinaan saattaa aiheuttaa paljonkin ylimääräisiä harmaita hiuksia kaikille orin omaisille. Dante inhoaa tylsyyttä, hiljaisuutta ja paikallaan seisoskelemista, jonka takia se tarhaakin usein aamu viidesta aina ilta kahdeksaan saakka - se lienee oikeastaan ainoa keino saada ori pysymään pöksyissään edes jotenkuten. Dante on oikea '' playboy'' ja naistenmies, sillä se rakastaa toisten hevosten (eritoten tammojen) huomiota ja esittääkin oikein mielellään tarhassa, kentällä, taluttaessa ja kilpailupaikoilla mitä erikoisempia liikkeitä, pyrähdyksiä ja pomppuja...
Dantea saa olla erityisesti harjatessa ja varustaessa olla komentamassa koko-ajan, sillä Dante kuopii heti tylsyyden yllätettyä. Käytävällä laitettuna Danten pyöriminen ainakin loppuu ja orin saa keskittymään edes muutamiksi minuuteiksi olennaiseen menettämättä hermojaan. Dante kyllä uskoo kun sitä kieltää, mutta kiellon se muistaa vain muutaman hetken ajan. Tämä ori siis vaatii käsittelijältään erityisesti hyvin pitkää pinnaa sekä rutkasti kärsivällisyyttä. Dante ei kuitenkaan tee mitään oikeasti pahaa eli näykkimistä, potkimista tai seinään lynttäilyä ei onneksi tarvitse pelätä. Yksin tallissa varustaessa Dantea saa olla hyssyttelemässä kokoajan, sillä yleensä sille tulee kiire kavereiden tai tammojen perään. Satulointi ja suitsiminen onnistuvat näpsäkästi, eikä Dante (luojan kiitos) laita vastaan.
Danten kanssa saattaa todella kuitenkin tarvita ketjuriimunnarua suuhun pyöräytettynä, mikäli empii oria taluttelemaan lähteä. Dante ei nimittäin taluttaessa ole lähellekään miellyttävää tai miellyttämishaluista, sillä tammojen tuoksu tai esimerkiksi maassa vierivä muovipussi saattavat saada orin kirjaimellisesti lentoon. Kukaan tuskin koskaan tuleekaan taluttamaan Dantea tarhasta talliin tai tallista kentälle ilman edes yhtä episodia ja kauhunkankeita sekunteja.
Kun sitten viimein tulee aika kivuta korkeuksiin, saatat tarvita hetken aikaa. Dante pyörii, hyörii ja hössöttää selkään kiivetessä ja yleensä sinkaisee eteenpäin päästessäsi kyytiin. Kun muistaa olla kärsivällinen ja malttaa odotella niin kauan, että Dante malttaa jälleen seisoa, onnistuu selkään nousu ainakin lähestulkoon sujuvasti.
Danten kanssa alkuverryttelyt ovat usein hieman epämiellyttäviä, sillä ori saattaa säpsähdellä ja kytätä arkipäiväisiä asioita tai keksiä yhdenäkin jotakin aivan omaa ajanvietettä äkkikäännösten tai eteenpäin hyppyjen saattelemana. Kun, tai oikeastaan jos Danten saa työskentelemään kunnolla, kuoriutuu orista kuitenkin todellinen liitokavio. Dante omaa tahdikkaat ja suuret liikkeet sekä todella pontevan laukan, jossa takaosa on väistämättä aina kauniisti rungon alla. Dante vaatii kuitenkin keskittyäkseen paljon vaihtelevia tehtäviä, jotka vaativat siltä paljon sekä ovat kapasiteetin rajamailla. Danten kanssa kaikenperustana on kuitenkin pehmeä käsi ja pienet avut, sillä epäsiisti ratsastus ja selässä suinpäin räiskiminen saavat Danten hermoromahduksen partaalle.
Kun ori näkee esteen (oikeastaan pelkkä maapuomikin riittää) silmiensä edessä, kannattaa pidellä lujaa kiinni ! Dante kuumuu hypätessä todella paljon, joten selässä tulee istua kylmän viileästi ja ratsastaa todella eleettömästi saadakseen Danteen edes hivenen tuntumaa ja mahdollisuutta vaikuttaa. Dante ei kuitenkaan pelästy erikoisesteitäkään, vaan kamalasta vauhdistaan huolimatta ylittää esteen kuin esteen todella varovaisesti jalkansa asetellen. Dante omaa valtavan suuren hypyn, jonka ansiosta selässä tasapainossa pysyminen saattaa tuottaa todellisia vaikeuksia hyppyjen horjuttaessa balanssia. Ennen estettä Danten selässä ei missään nimessä tule sörkkiä omiaan, sillä liialliset pidätteet saavat orin nostamaan päänsä pilviin ja tällöin hypystä ei todellakaan tule kehuttavanlainen ja kaikenkukkuraksi ratsastaja saa epätasaisen hypyn jälkeen sellaista menoa, jota ei ihan jokapäivä tulekaan koetuksi !
Danten kanssa on joskus kovin rentouttavaa lähteä maastoon, mutta yleensä maastossa saadaan taistella keulimisen ja rodeopomppujen maustamana siitä, syökö kivi niin mahdottoman pienen orin vai voiko kiven ohitse kävellä kauniisti ilman vaaraa. Danten elämään tosin kuuluu myös niitä päiviä, kun se kävelee muttamutkitta puhisevan rekankin ohitse ingnooraamalla sen täysin.
Kun sitten Danten kanssa päätyy lähtemään kilpakentille, saattavat apukädet olla tarpeen. Varustaminen vieraassa paikassa on yleensä suurin haaste, sillä Dantea on toivotonta saada seisomaan rauhallisena paikoillaan satuloinnin ajan. Kun satula on saatu apukäsien voimin orin kyytiin edes jokseenkin näyttävän näköisesti, ovat vastassa verryttelykentän haasteet. Danten tammavietti syttyy kilpailupaikoilla entistäkin kovemmaksi, joten oria on todella mahdotonta saada verryttelyssä keskittymään kunnolla olennaiseen. Yleensä Dante tuntuukin verryteltäessä suorastaan kamalalta, eikä siinä kyllä itkukaan ole kaukana. Radalle päästessään ori kuitenkin palkitsee ratsastajansa kaikista koettelemuksista ja kärsimyksistä suorittaen yleensä aina estekentät mainetta ja kunniaa niittäen. Danten kanssa ei tarvitse tehdä muuta, kuin ohjata se keskelle estettä ja ori hoitaa lopun automaattisesti. Dante on todella nopea aikaluokkien hevonen, joka hyppää aina kovin rehellisesti ja varmasti kaiken sen, mitä eteen vain satutaankin laittamaan. Täydellinen esteratsu kaikinpuolin.
Dantea saa olla erityisesti harjatessa ja varustaessa olla komentamassa koko-ajan, sillä Dante kuopii heti tylsyyden yllätettyä. Käytävällä laitettuna Danten pyöriminen ainakin loppuu ja orin saa keskittymään edes muutamiksi minuuteiksi olennaiseen menettämättä hermojaan. Dante kyllä uskoo kun sitä kieltää, mutta kiellon se muistaa vain muutaman hetken ajan. Tämä ori siis vaatii käsittelijältään erityisesti hyvin pitkää pinnaa sekä rutkasti kärsivällisyyttä. Dante ei kuitenkaan tee mitään oikeasti pahaa eli näykkimistä, potkimista tai seinään lynttäilyä ei onneksi tarvitse pelätä. Yksin tallissa varustaessa Dantea saa olla hyssyttelemässä kokoajan, sillä yleensä sille tulee kiire kavereiden tai tammojen perään. Satulointi ja suitsiminen onnistuvat näpsäkästi, eikä Dante (luojan kiitos) laita vastaan.
Danten kanssa saattaa todella kuitenkin tarvita ketjuriimunnarua suuhun pyöräytettynä, mikäli empii oria taluttelemaan lähteä. Dante ei nimittäin taluttaessa ole lähellekään miellyttävää tai miellyttämishaluista, sillä tammojen tuoksu tai esimerkiksi maassa vierivä muovipussi saattavat saada orin kirjaimellisesti lentoon. Kukaan tuskin koskaan tuleekaan taluttamaan Dantea tarhasta talliin tai tallista kentälle ilman edes yhtä episodia ja kauhunkankeita sekunteja.
Kun sitten viimein tulee aika kivuta korkeuksiin, saatat tarvita hetken aikaa. Dante pyörii, hyörii ja hössöttää selkään kiivetessä ja yleensä sinkaisee eteenpäin päästessäsi kyytiin. Kun muistaa olla kärsivällinen ja malttaa odotella niin kauan, että Dante malttaa jälleen seisoa, onnistuu selkään nousu ainakin lähestulkoon sujuvasti.
Danten kanssa alkuverryttelyt ovat usein hieman epämiellyttäviä, sillä ori saattaa säpsähdellä ja kytätä arkipäiväisiä asioita tai keksiä yhdenäkin jotakin aivan omaa ajanvietettä äkkikäännösten tai eteenpäin hyppyjen saattelemana. Kun, tai oikeastaan jos Danten saa työskentelemään kunnolla, kuoriutuu orista kuitenkin todellinen liitokavio. Dante omaa tahdikkaat ja suuret liikkeet sekä todella pontevan laukan, jossa takaosa on väistämättä aina kauniisti rungon alla. Dante vaatii kuitenkin keskittyäkseen paljon vaihtelevia tehtäviä, jotka vaativat siltä paljon sekä ovat kapasiteetin rajamailla. Danten kanssa kaikenperustana on kuitenkin pehmeä käsi ja pienet avut, sillä epäsiisti ratsastus ja selässä suinpäin räiskiminen saavat Danten hermoromahduksen partaalle.
Kun ori näkee esteen (oikeastaan pelkkä maapuomikin riittää) silmiensä edessä, kannattaa pidellä lujaa kiinni ! Dante kuumuu hypätessä todella paljon, joten selässä tulee istua kylmän viileästi ja ratsastaa todella eleettömästi saadakseen Danteen edes hivenen tuntumaa ja mahdollisuutta vaikuttaa. Dante ei kuitenkaan pelästy erikoisesteitäkään, vaan kamalasta vauhdistaan huolimatta ylittää esteen kuin esteen todella varovaisesti jalkansa asetellen. Dante omaa valtavan suuren hypyn, jonka ansiosta selässä tasapainossa pysyminen saattaa tuottaa todellisia vaikeuksia hyppyjen horjuttaessa balanssia. Ennen estettä Danten selässä ei missään nimessä tule sörkkiä omiaan, sillä liialliset pidätteet saavat orin nostamaan päänsä pilviin ja tällöin hypystä ei todellakaan tule kehuttavanlainen ja kaikenkukkuraksi ratsastaja saa epätasaisen hypyn jälkeen sellaista menoa, jota ei ihan jokapäivä tulekaan koetuksi !
Danten kanssa on joskus kovin rentouttavaa lähteä maastoon, mutta yleensä maastossa saadaan taistella keulimisen ja rodeopomppujen maustamana siitä, syökö kivi niin mahdottoman pienen orin vai voiko kiven ohitse kävellä kauniisti ilman vaaraa. Danten elämään tosin kuuluu myös niitä päiviä, kun se kävelee muttamutkitta puhisevan rekankin ohitse ingnooraamalla sen täysin.
Kun sitten Danten kanssa päätyy lähtemään kilpakentille, saattavat apukädet olla tarpeen. Varustaminen vieraassa paikassa on yleensä suurin haaste, sillä Dantea on toivotonta saada seisomaan rauhallisena paikoillaan satuloinnin ajan. Kun satula on saatu apukäsien voimin orin kyytiin edes jokseenkin näyttävän näköisesti, ovat vastassa verryttelykentän haasteet. Danten tammavietti syttyy kilpailupaikoilla entistäkin kovemmaksi, joten oria on todella mahdotonta saada verryttelyssä keskittymään kunnolla olennaiseen. Yleensä Dante tuntuukin verryteltäessä suorastaan kamalalta, eikä siinä kyllä itkukaan ole kaukana. Radalle päästessään ori kuitenkin palkitsee ratsastajansa kaikista koettelemuksista ja kärsimyksistä suorittaen yleensä aina estekentät mainetta ja kunniaa niittäen. Danten kanssa ei tarvitse tehdä muuta, kuin ohjata se keskelle estettä ja ori hoitaa lopun automaattisesti. Dante on todella nopea aikaluokkien hevonen, joka hyppää aina kovin rehellisesti ja varmasti kaiken sen, mitä eteen vain satutaankin laittamaan. Täydellinen esteratsu kaikinpuolin.
14.06.2014 Estevalmennus, valmentajana Pelham
Olin matkalla valmentamaan hermostuneeksi ja äkkipikaiseksi kuvailtua puoliverioria. Pohdin jo valmiiksi minkälaisilla tehtävillä pojan menoa saataisiin rauhoitettua ja päätin että erilaisilla puomeilla ja kavaleteilla koittaisin tämän saada aikaan. Maneesissa todellakin odotteli komea ja voimakkaan oloinen ori, jolla oli jo menovaihde päällä, paikallaan seisoskelu ei vaikuttanut yhtään Dantelle mieleiseltä jutulta. Samalla kun ratsukko aloitti itsenäisesti veryttelemään aloin itse kasaamaan päivän tehtäviä parin innokaan tallitytön avustuksella. Pian pystyssä olikin jo kahden pystyn suhteutettu linja sekä yksittäinen okseri ja puomi-kavaletti -kuja. Aloitimme puomeilla ja kavaleteilla ravissa. Olin laittanut välit tarkoituksella hieman lyhyiksi, jotta ori joutuisi oikeasti liikkumaan ylöspäin eikä voisi vain juosta tehtävää läpi. Ensimmäisellä kerralla ei Dante vierasteli outoa tehtävää ja ei meinannut yhtään ymmärtää että miten se pitäisi suorittaa. Toisella kerralla ori kuitenkin selviytyi jo ilman rikkoja ja ylimääräisiä askelia. Nostin kavaletteja ja Dante silmiinnähden innostui ja meinasi jo lähestymisessä siirtyä laukalle, ratsastaja sai kuitenkin ajoissa pidätteen läpi ja tehtävä suoriutui myös vaikeampana.
Siirryimme hyppäämään varsinaisia esteitä. Ensin siirsin yksittäisen okserin eteen yhden kavaleteista sekä sen eteen vielä puomin ja laskin esteen pystyksi. Puomi ja kavaletti olivat kahden askeleen matkalla juuri ennen estettä ja niiden tarkoitus oli rauhoittaa esteelle rymyävän orin lähestymistä. Ensimmäisellä hyppykerralla ori kyllä oli jo lähtemässä lapasesta kolme askelta ennen estettä, mutta tajusi lopulta että puomi ja kavaletti täytyi ylittää ennen estettä ja juuri ja juuri mahdutti laukkansa niihin ja onnistui vielä esteen ylikin ponnistamaan. Toistettaessa Dante oli jo selkeästi valppaampana ja lähestyi tehtävää paljon rauhallisemmassa tahdissa. Onnistuneen toiston jälkeen nostin pystyn okseriksi ja otin kavaletin pois, jäljelle jäi vain yksi puomi ennen ponnistusta. Dante meinasi taas tulla rajusti sisään, mutta ratsastaja sai kun saikin pidätteet läpi ja ori tuli rauhassa.
Suhteutetulle linjalle laitoin myös ensin puomit esteitä ennen hidastamaan herran menoa, mutta edelliset tehtävät olivatkin tehneet jo tehtävänsä ja pystyin ottamaan ne viimeisen toiston ajaksi kokonaan pois. Hienoa kehitystä, ratsastajan pitää uskaltaa vaikuttaa enemmän eikä vain heittää ohjaa pois paniikissa kun ori lähtee kiskomaan esteelle. Näitä harjoituksia kannattaa käyttää jatkossakin :)!
12.06.2014 Estevalmennus, valmentajana Paulo L.
ävelin Mellen kanssa kentälle, jonne olin valmistanut muutaman esteen radan. Tarkotus olisi hioa ratsastajan hienovaraista apujenkäyttöä ja hevosen ohjaamista esteelle. Ihan perusasioita, mutta niitä on hyvä kertailla aina silloin tällöin. Olin keskustellut Dantesta Mellen kanssa, kun hän varusti oria. Dante muistutti minusta hyvin paljon nuorta koulutettavaa ratsua. Luulisin, että senkin hevosen saa toimimaan kun kehuu juuri oikealla hetkellä. Ei siis sekuntiakaan liian aikaisin tai liian myöhään. Olin ottanu taskuuni heiman herkkuja selkäännousua varten. Otin tällä kertaa avuksi pienen jakkaran kentän laidalta, jonka päältä Melle nousisi Danten selkään. Melle huokaisi hieman jo valmiiksi turhautuneena tulevaan koitokseen ja minä moitin häntä negatiivisista ajatuksista. "Hevosten kanssa toivotaan aina parasta eikä koskaan pelätä pahinta." Mellen piti siis nyt vain ajatella, tämä sujuu hienosti eikä Dante lähte mihinkään. Pyysin Melleä tekemään seuraavasti: silittelemään Dantea ja kehumaan silloin kun se on paikallaan ja lopettamaan heti kun se liikahtaa. Huono käytös jätetään siis huomioitta. Jakkaralle noustessa pitää toimia ripeän rauhallisesti. Jos siis jakkaralle jää liian pitkäksi aika, kokee hevonen painetta tästä ja väistää. Kun tuli jakkaralle nousun vuoro minä siirryin antamaan paikallaolosta Dantelle namuja. Ensimmäisellä kerralla ori hieman väisti, mutta siirsimme sen takaisin paikoilleen. Nyt Melle nousi jakkaralle, kokosi ohjat ja hyppäsi selkään. Dante seisoi hienosti paikoillaan nousun ajan ja sai kehuja vaikka lähtikin heti liikkeelle. Hyvä ratsastajahan saa jalustimet laitettua jalkaan liikkeessäkin. ;)
Seuraavaksi oli vuorossa lämmittely, jossa oli tarkoitus suorittaa paljon suunnanvaihtoja, ympyröitä ja tempomuutoksia. Näin Danten mielenkiinto pysyy eikä se välttämättä keksi niin paljon temppuja. Selitin samalla, kun Melle lämmitteli, kuinka pienestä asiat voivat olla kiinni. Jos nuorella hevosella jää junnaamaan yhtä asiaa alkaa hevonen monasti keksiä muuta tekemistä. Välillä Dante ponkaisi johonkin kytätessään sivulle tai otti pienen spurtin eteenpäin. Melle istui rauhallisesti satulassa ja kehui heti oria, kun se teki oikein. Lämmittelu sujui suhteellisen hyvin vaikka ori keksikin kaikkea vähän väliä. Siiryimme esteharjoituksiin. Esteet olivat korkeudelta 80 senttimetriä ja ne nostettaisiin loppua kohden 120 senttimetriin. Tällä kertaa hommassa ei olisi kyse niinkään korkeudesta vaan tekniikasta. Kerroin Mellelle miten rata olisi tarkoitus ratsastaa ja ratsukko lähti liikkelle. Minä oikein yllätyin millaiseksi raketiksi Dante muuttui! Se sinkosi esteen yli ja jatkoi hurjana matkaansa seuraavalle. Melle istui suu tiukkana viivana selässä niin tiukasti kuin pystyi. Ori ponkaisi kerta toisensa jälkeen esteen ylitse suurella ilmavaralla. Kehotin tekemään nyt väliin voltin tai ympyrän jos se olisi mahdollista ja tulemaan vielä viimeiselle esteelle. Tämä ei kuitenkaan hidastanut oria eli annoin Mellelle ohjeita miten istua tiukasti, mutta silti kevyesti selässä. Ratsasaja otti ohjeistani vaarin ja lähti uudelleen radalle. Dante paahtoi taas menemään tuhatta ja sataa, mutta nyt Melle pysyi jo kevyesti mutta hyvin selässä. Nostin esteitä valmennuksen aikana pariin otteeseen ja loppuun päätin vielä nostaa maksimikorkeudelle eli 160 senttimetriin. Katsoin kuinka hyvin Melle hallitsi orin tässä korkeudessa ja hienostihan se meni. Lopussa meillä oli tyytyväinen ratsukko jäähdyttelemässä kentällä.
09.06.2014 Estevalmennus, valmentajana áreena
Melle ja Dante olivatkin kentällä jo, kun itse sinne saavuin. Annoin ratsukon verkata itsekseen ja rakentelin muutamat esteet. Kentälle kasaantui pysty, okseri ja trippeli.
Dante aloitti riekkumisen heti kun olin saanut yhden esteen kentälle. Melle piteli ja rauhoitteli oria paljon ja sai sen vihdoin kuuntelemaan. Kun oli aika aloittaa valmennus, aloitimme sileällä. Ensin siirtymisiä ja pysähdyksiä, jotta ori rupeaisi kuuntelemaan. Kun Melle sai Danten kuulolle aloitimme hyppäämisen. Dante lähestyi pystyä energisesti ja voimakkaasti, mutta unohti nostaa koipensa ja rytisi suoraan läpi. Nostin pystyn ja uusi yritys, jolloin este ylittyi. Seuraavaksi hypättiin okseria ja trippeliä. Esteet ylittyivät ongelmitta, mutta Mellen kädet näyttivät hieman väsyneiltä. Otettiin kuitenkin vielä parit hypyt isommille esteille ja ne tuottivat taas ongelmia. Dante viskoi päätään ja yritti rymistellä läpi. Annoin Mellelle ohjeeksi tehdä voltti aina, kun Dante yrittää lähteä ryöstämään. Tämä toimi ja saatiin hyvät hypyt. Tähän oli myös hyvä lopettaa ja ratsukko sai tehdä itsenäisen loppuverryttelyn.
20.04.2014 Päiväkirjamerkintä ''Estevarsojen laatuarvostelutilaisuudessa'', kirjoittanut Melle
Jännitys kipristeli mahanpohjaani ajaessani Westboundin pihatietä pitkin. Edessä avautuvat valtavat tallirakennukset ja kauniin vihreät niityt saivat minut lähes hurmion parteelle - näky oli niiiin kaunis ! Hyppäsin autostani iloisen pirteänä ulos ja kipitin kohti uudempaa ja täten myös modernimpaa tallirakennusta, josta löytäisin Danten riimun sekä narun, jotta voisin päästä pyydystämään komistustani tarhasta. Tummansininen upouusi riimu ja naru kädessäni sitten kävelin kohti tarhoja, joista viimeisimmästä löysin Danten tarhailemassa oikein tyytyväisen oloisena suuren heinäkasan kanssa. Raotin portia ja sujahdin pyydystämään oriani, joka tällä kertaa tulikin vastaan varsin positiivisella asenteella ja korvat hörössä! Moisesta palkaksi Dante sai suuren kasan pusuja pehmoiselle turvalleen sekä varsin imelää lepertelyä, jota minun ei ehkä varsinkaan nyt kannata toistaa...
Taluttaminen ei sujunutkaan aivan oppikirjojen mukaisesti Danten hypähdellessä ylienergisesti vierelläni... Milloinkohan tämä rasavilli pojanketkuke alkaisi osata käyttäytyä hieman paremmin ? Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tuskinpa Dante koskaan tulee aikuistumaan suuren hevosen tasolle.
Olin matkalla valmentamaan hermostuneeksi ja äkkipikaiseksi kuvailtua puoliverioria. Pohdin jo valmiiksi minkälaisilla tehtävillä pojan menoa saataisiin rauhoitettua ja päätin että erilaisilla puomeilla ja kavaleteilla koittaisin tämän saada aikaan. Maneesissa todellakin odotteli komea ja voimakkaan oloinen ori, jolla oli jo menovaihde päällä, paikallaan seisoskelu ei vaikuttanut yhtään Dantelle mieleiseltä jutulta. Samalla kun ratsukko aloitti itsenäisesti veryttelemään aloin itse kasaamaan päivän tehtäviä parin innokaan tallitytön avustuksella. Pian pystyssä olikin jo kahden pystyn suhteutettu linja sekä yksittäinen okseri ja puomi-kavaletti -kuja. Aloitimme puomeilla ja kavaleteilla ravissa. Olin laittanut välit tarkoituksella hieman lyhyiksi, jotta ori joutuisi oikeasti liikkumaan ylöspäin eikä voisi vain juosta tehtävää läpi. Ensimmäisellä kerralla ei Dante vierasteli outoa tehtävää ja ei meinannut yhtään ymmärtää että miten se pitäisi suorittaa. Toisella kerralla ori kuitenkin selviytyi jo ilman rikkoja ja ylimääräisiä askelia. Nostin kavaletteja ja Dante silmiinnähden innostui ja meinasi jo lähestymisessä siirtyä laukalle, ratsastaja sai kuitenkin ajoissa pidätteen läpi ja tehtävä suoriutui myös vaikeampana.
Siirryimme hyppäämään varsinaisia esteitä. Ensin siirsin yksittäisen okserin eteen yhden kavaleteista sekä sen eteen vielä puomin ja laskin esteen pystyksi. Puomi ja kavaletti olivat kahden askeleen matkalla juuri ennen estettä ja niiden tarkoitus oli rauhoittaa esteelle rymyävän orin lähestymistä. Ensimmäisellä hyppykerralla ori kyllä oli jo lähtemässä lapasesta kolme askelta ennen estettä, mutta tajusi lopulta että puomi ja kavaletti täytyi ylittää ennen estettä ja juuri ja juuri mahdutti laukkansa niihin ja onnistui vielä esteen ylikin ponnistamaan. Toistettaessa Dante oli jo selkeästi valppaampana ja lähestyi tehtävää paljon rauhallisemmassa tahdissa. Onnistuneen toiston jälkeen nostin pystyn okseriksi ja otin kavaletin pois, jäljelle jäi vain yksi puomi ennen ponnistusta. Dante meinasi taas tulla rajusti sisään, mutta ratsastaja sai kun saikin pidätteet läpi ja ori tuli rauhassa.
Suhteutetulle linjalle laitoin myös ensin puomit esteitä ennen hidastamaan herran menoa, mutta edelliset tehtävät olivatkin tehneet jo tehtävänsä ja pystyin ottamaan ne viimeisen toiston ajaksi kokonaan pois. Hienoa kehitystä, ratsastajan pitää uskaltaa vaikuttaa enemmän eikä vain heittää ohjaa pois paniikissa kun ori lähtee kiskomaan esteelle. Näitä harjoituksia kannattaa käyttää jatkossakin :)!
12.06.2014 Estevalmennus, valmentajana Paulo L.
ävelin Mellen kanssa kentälle, jonne olin valmistanut muutaman esteen radan. Tarkotus olisi hioa ratsastajan hienovaraista apujenkäyttöä ja hevosen ohjaamista esteelle. Ihan perusasioita, mutta niitä on hyvä kertailla aina silloin tällöin. Olin keskustellut Dantesta Mellen kanssa, kun hän varusti oria. Dante muistutti minusta hyvin paljon nuorta koulutettavaa ratsua. Luulisin, että senkin hevosen saa toimimaan kun kehuu juuri oikealla hetkellä. Ei siis sekuntiakaan liian aikaisin tai liian myöhään. Olin ottanu taskuuni heiman herkkuja selkäännousua varten. Otin tällä kertaa avuksi pienen jakkaran kentän laidalta, jonka päältä Melle nousisi Danten selkään. Melle huokaisi hieman jo valmiiksi turhautuneena tulevaan koitokseen ja minä moitin häntä negatiivisista ajatuksista. "Hevosten kanssa toivotaan aina parasta eikä koskaan pelätä pahinta." Mellen piti siis nyt vain ajatella, tämä sujuu hienosti eikä Dante lähte mihinkään. Pyysin Melleä tekemään seuraavasti: silittelemään Dantea ja kehumaan silloin kun se on paikallaan ja lopettamaan heti kun se liikahtaa. Huono käytös jätetään siis huomioitta. Jakkaralle noustessa pitää toimia ripeän rauhallisesti. Jos siis jakkaralle jää liian pitkäksi aika, kokee hevonen painetta tästä ja väistää. Kun tuli jakkaralle nousun vuoro minä siirryin antamaan paikallaolosta Dantelle namuja. Ensimmäisellä kerralla ori hieman väisti, mutta siirsimme sen takaisin paikoilleen. Nyt Melle nousi jakkaralle, kokosi ohjat ja hyppäsi selkään. Dante seisoi hienosti paikoillaan nousun ajan ja sai kehuja vaikka lähtikin heti liikkeelle. Hyvä ratsastajahan saa jalustimet laitettua jalkaan liikkeessäkin. ;)
Seuraavaksi oli vuorossa lämmittely, jossa oli tarkoitus suorittaa paljon suunnanvaihtoja, ympyröitä ja tempomuutoksia. Näin Danten mielenkiinto pysyy eikä se välttämättä keksi niin paljon temppuja. Selitin samalla, kun Melle lämmitteli, kuinka pienestä asiat voivat olla kiinni. Jos nuorella hevosella jää junnaamaan yhtä asiaa alkaa hevonen monasti keksiä muuta tekemistä. Välillä Dante ponkaisi johonkin kytätessään sivulle tai otti pienen spurtin eteenpäin. Melle istui rauhallisesti satulassa ja kehui heti oria, kun se teki oikein. Lämmittelu sujui suhteellisen hyvin vaikka ori keksikin kaikkea vähän väliä. Siiryimme esteharjoituksiin. Esteet olivat korkeudelta 80 senttimetriä ja ne nostettaisiin loppua kohden 120 senttimetriin. Tällä kertaa hommassa ei olisi kyse niinkään korkeudesta vaan tekniikasta. Kerroin Mellelle miten rata olisi tarkoitus ratsastaa ja ratsukko lähti liikkelle. Minä oikein yllätyin millaiseksi raketiksi Dante muuttui! Se sinkosi esteen yli ja jatkoi hurjana matkaansa seuraavalle. Melle istui suu tiukkana viivana selässä niin tiukasti kuin pystyi. Ori ponkaisi kerta toisensa jälkeen esteen ylitse suurella ilmavaralla. Kehotin tekemään nyt väliin voltin tai ympyrän jos se olisi mahdollista ja tulemaan vielä viimeiselle esteelle. Tämä ei kuitenkaan hidastanut oria eli annoin Mellelle ohjeita miten istua tiukasti, mutta silti kevyesti selässä. Ratsasaja otti ohjeistani vaarin ja lähti uudelleen radalle. Dante paahtoi taas menemään tuhatta ja sataa, mutta nyt Melle pysyi jo kevyesti mutta hyvin selässä. Nostin esteitä valmennuksen aikana pariin otteeseen ja loppuun päätin vielä nostaa maksimikorkeudelle eli 160 senttimetriin. Katsoin kuinka hyvin Melle hallitsi orin tässä korkeudessa ja hienostihan se meni. Lopussa meillä oli tyytyväinen ratsukko jäähdyttelemässä kentällä.
09.06.2014 Estevalmennus, valmentajana áreena
Melle ja Dante olivatkin kentällä jo, kun itse sinne saavuin. Annoin ratsukon verkata itsekseen ja rakentelin muutamat esteet. Kentälle kasaantui pysty, okseri ja trippeli.
Dante aloitti riekkumisen heti kun olin saanut yhden esteen kentälle. Melle piteli ja rauhoitteli oria paljon ja sai sen vihdoin kuuntelemaan. Kun oli aika aloittaa valmennus, aloitimme sileällä. Ensin siirtymisiä ja pysähdyksiä, jotta ori rupeaisi kuuntelemaan. Kun Melle sai Danten kuulolle aloitimme hyppäämisen. Dante lähestyi pystyä energisesti ja voimakkaasti, mutta unohti nostaa koipensa ja rytisi suoraan läpi. Nostin pystyn ja uusi yritys, jolloin este ylittyi. Seuraavaksi hypättiin okseria ja trippeliä. Esteet ylittyivät ongelmitta, mutta Mellen kädet näyttivät hieman väsyneiltä. Otettiin kuitenkin vielä parit hypyt isommille esteille ja ne tuottivat taas ongelmia. Dante viskoi päätään ja yritti rymistellä läpi. Annoin Mellelle ohjeeksi tehdä voltti aina, kun Dante yrittää lähteä ryöstämään. Tämä toimi ja saatiin hyvät hypyt. Tähän oli myös hyvä lopettaa ja ratsukko sai tehdä itsenäisen loppuverryttelyn.
20.04.2014 Päiväkirjamerkintä ''Estevarsojen laatuarvostelutilaisuudessa'', kirjoittanut Melle
Jännitys kipristeli mahanpohjaani ajaessani Westboundin pihatietä pitkin. Edessä avautuvat valtavat tallirakennukset ja kauniin vihreät niityt saivat minut lähes hurmion parteelle - näky oli niiiin kaunis ! Hyppäsin autostani iloisen pirteänä ulos ja kipitin kohti uudempaa ja täten myös modernimpaa tallirakennusta, josta löytäisin Danten riimun sekä narun, jotta voisin päästä pyydystämään komistustani tarhasta. Tummansininen upouusi riimu ja naru kädessäni sitten kävelin kohti tarhoja, joista viimeisimmästä löysin Danten tarhailemassa oikein tyytyväisen oloisena suuren heinäkasan kanssa. Raotin portia ja sujahdin pyydystämään oriani, joka tällä kertaa tulikin vastaan varsin positiivisella asenteella ja korvat hörössä! Moisesta palkaksi Dante sai suuren kasan pusuja pehmoiselle turvalleen sekä varsin imelää lepertelyä, jota minun ei ehkä varsinkaan nyt kannata toistaa...
Taluttaminen ei sujunutkaan aivan oppikirjojen mukaisesti Danten hypähdellessä ylienergisesti vierelläni... Milloinkohan tämä rasavilli pojanketkuke alkaisi osata käyttäytyä hieman paremmin ? Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tuskinpa Dante koskaan tulee aikuistumaan suuren hevosen tasolle.